Animaatio lentokoneinsinööristä

Kävin katsomassa Hayo Miyazakin uusimman animaation Tuuli nousee. Täytyy sanoa että se oli pienoinen pettymys. Tuuli nousee ei selvästi yltänyt Henkien kätkemän tasolle ja katsoja ei pääse yhtä hyvin elokuvaan sisään verrattuna muihin Miyazakin animaatioihin. Kaksi tuntia kestävä paatos historiallisiin faktoihin perustuvasta lentokoneinsinööristä maailmansodan Japanissa on raskas pala nieltäväksi. Animaation juoni ei aukene katsojalle heti ensimmäisellä kerralla vaan selvästi se on katsottava useammin, jotta ymmärtää kaikki hienovaraiset vihjaukset ja osaa tulkita tapahtumat. Animaatiossa välillä hypätään kesken kaiken unimaailmaan italialaisen paronin luo ja sitten takaisin todellisuuteen. Myös ajallisesti hypitään niin että päähenkilöä Jiroa kuvataan lapsena, nuorena aikuisena ja keski-ikäisenä. Hayo Miyazaki on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle ja tämän animaation jäävän hänen viimeisekseen. Haastatteluissa Miyazaki on sanonut kehitelleensä tätä animaatiota jo pitkään ja se on erityisen lähellä hänen sydäntään, koska myös hän haaveilee lentämisestä. Ehkäpä se selittää miksi Tuuli nousee on paljon vakavamielisempi ja pelkistetympi kuin aiemmat elokuvat. Visuaalisesti animaatio on loistavaa työtä, mutta juoni saisi edetä nopeammin, jotta myös viusaalisesta puolesta pääsisi täysillä nauttimaan. Jos ei ole aikaisemmin nähnyt Hayo Miyazakin animaatioita, en suosittele aloittamaan Tuuli nousee-animaatiosta, sillä se voi pelottaa pois muiden animaatioiden katsomisesta, mikä olisi väärin niitä kohtaan. Hyvä aloitus on Naapurini Totoro, joka on ensimmäisiä Miyazakin animaatioita, hauskaa katsottavaa ja sopii lapsille. 


















Kuva: www.cinemamondo.fi